Elämä on hyvää - tässä ja nyt

Tässä blogitekstissä kerron, mitä meille kuuluu. Mitkä asiat hankaloittavat Peten jokapäiväistä elämää ja mikä tuo iloa arkeen. 

Huh hirvitys. Edellisestä blogitekstistä on kulunut jo reilusti yli puoli vuotta. Anteeksi rakkaat lukijat tämä hiljaiselo. Elämä vain on palannut uomiinsa ja kiire tullut jokapäiväiseksi seuralaiseksi. Normaalia elämää siis. 😊 Mutta onhan teillä oikeus tietää, mitä meille nyt kuuluu. 

Tätä kirjoittaessani olemme juuri palaamassa Kuopiosta KYS:stä. Pete oli siellä kasvojen kohotusoperaatioiden jälkitarkastuksessa. Lääkärin mukaan tilanne näytti ihan hyvältä. Uusia operaatioita ei tehdä ellei sitten tuleva sarveiskalvon korjausleikkaus vaadi operaatiota silmäkulmaan/luomeen. Halvaantuneen kasvonpuoliskon silmäluomi kun ei vieläkään mene täysin kiinni. Silmä jää muutamia millejä auki, mikä on riski sarveiskalvolle. 

Pete on menossa syksyllä sarveiskalvon korjausleikkaukseen HYKS:iin. Halvaantuneen kasvonpuoliskon silmän sarveiskalvoon on muodostunut arpikudosta, mikä häiritsee näköä. Arpikudos on syntynyt, kun silmäluomi ei ole mennyt kiinni ja silmä on päässyt kuivumaan. Tulevassa operaatiossa sarveiskalvoa hiotaan tai vaihdetaan koko sarveiskalvo uuteen. Tämä operaatio on Peten kymmenes operaatio onnettomuuden jälkeen. Toivottavasti myös viimeinen. 

Pete on jaksanut hyvin tehdä töitä. Viime vuoden lopulla töihin palatessaan hän teki aluksi 40%:sta työaikaa. Työaikaa on nostettu vähän kerrassaan. Tällä hetkellä hän työskentelee 80%:sesti. Työn tekeminen tapahtuu yhä työkokeiluna. Päätökset työkuntoisuudesta tehdään silmäoperaation jälkeen. 

Kuulo vai tasapaino

Viime viikolla Pete pohti, että jos voisi saada takaisin kuulon tai tasapainon niin kummanko hän ottaisi. Kysymys oli niin vaikea, että hän ei osannut antaa siihen vastausta. Molemmat puutteet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää. 

Kuulemisen kanssa on haasteita kaikissa niissä tilanteissa, missä on useampia ihmisiä koolla. Arkipäivinä näitä tilanteita ovat erityisesti työpaikalla kahvitauot ja kokoukset. Lähes joka työpäivä kahvihuoneessa käy niin, että työkaverit pärähtävät nauramaan, mutta Pete ei tiedä mille nauretaan. Vaikka hän kuulee äänet, niistä ei saa selvää tilanteissa, joissa ääniä on paljon. Työpaikan lounasruokalaan Pete ei enää mene. Siellä hän ei kuulisi mitään. Lounaan hän syö töissä nykyään eväitä syöden. 

Sama haaste on kaveriporukan tapaamisissa. Vaikka kuinka kaverit yrittävät aluksi puhua yksi kerrallaan, selkeästi ja kuuluvasti, äityy miesporukan keskustelu jossain vaiheessa iltaa kilpalaulannaksi, mistä Pete ei saa mitään selvää. Taustalla soiva musiikki tekee tilanteesta entistä kaoottisemman. 

Tasapainon osalta tilanne ei ole sen ruusuisempi. Peten mukaan kävely ei ole enää sitä mitä se ennen oli. Jokaiseen askeleeseen pitää keskittyä ja sivuhorjahduksia sattuu vähän väliä. Sienimetsällä tasapainon puutteet ilmenivät niin, että Peten oli hankala löytää/nähdä sieniä. Hänen keskittymisensä meni pystyssä pysymiseen ja sopivan jalansijan etsimiseen. Sieniä ei siinä samalla pystynyt enää katselemaan. 

Kaipuu saavuttamattomiin asioihin

Sellainen se ihmismieli on, että se haaveilee asioista, joita ei pysty tekemään. Pete haaveilee pyörä- ja juoksulenkeistä, moottoripyörällä ajosta. Pete harjoitteli kesällä polkupyörällä ajoa ja teki pisimmillään lähes 10 km lenkin. Pyörälläajo on kuitenkin hidasta ja haparoivaa, jossa tahattomia sivuliikkeitä tulee usein. Juoksemista Pete ei ole kuin lyhyesti kokeillut ja todennut, että ei onnistu. Juoksun tärähtely saa aikaa huonon olon ja näkökentän vilistäminen hankaloittaa entisestään onnetonta tasapainoa. 

Nielemisen ja syömisen osalta on menty paljon eteenpäin. Mies syö melkein kaikkea, kunhan valitsee syötävät asiat oikein. Ruisleipää hän välttää, koska se on sein liian kuivaa ja siksi vaikeaa nieltävää. Juustoista parhaiten menevät yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet. Salaatinlehdet takertuvat helposti kurkkuun, joten mies poimii mielellään salaatista vain kurkut ja tomaatit. Ravintolassa hän pyytää annokseen aina extra-kastikkeen; näin ruoka solahtaa sujuvasti kurkusta alas. 

Iloa avoautosta

Moottoripyörästä luopuminen oli Petelle tiukka paikka. Lohtua on tuonut vanha avo-Saab, jonka hän hankki viime keväänä. Sillä mies on tehnyt omia reissuja kauniina kesäpäivinä. Avoautosta on ollut iloa myös koko perheelle aivan eri tavalla kuin moottoripyörästä aikanaan. 

Pete on käynyt tapaamassa onnettomuuden jälkeiseen akuuttihoitoon osallistuneita ihmisiä. Viimeksi tapasimme kesäkuussa Mikkelin keskussairaalassa ensihoidon ylilääkärin, joka olit tullut ambulanssin mukana onnettomuuspaikalle. Kaikki nämä tapaamiset ovat olleet Petelle hyvää terapiaa. Oikeastaan jokainen hoitoon osallistunut on ollut hämmästynyt, miten hyvin Pete on kuntoutunut. Täydellisen katastrofin ainekset kun olivat niin lähellä onnettomuudessa. On ollut hyvä muistuttaa itseään, että kaikesta huolimatta asiat ovat oikeastaan nyt todella hyvin.  Niin moni asia olisi voinut mennä toisin. 

Elämä on hyvää – tässä ja nyt. 

Pete ja Jeksu Gottlundin luonto- ja kulttuuripolulla Juvalla elokuussa 2020.