Onnettomuus, joka muutti kaiken

4.7.2018
Neljäs heinäkuuta, Yhdysvaltojen kansallispäivä. Meille se oli kuitenkin aivan tavallinen kesäpäivä - kunnes SE tapahtui. Perheemme elämä otti täydellisesti uuden suunnan. Heinäkuun ensimmäinen viikko oli miehelläni vielä töitä. Neljän viikon kesäloma oli kuitenkin jo kynnyksellä. Minä olin kahden nuoremman lapsemme kanssa jo lomalla, vanhin lapsista kävi kesätöissä.

Työpäivän lopuksi hän lähti maastopyörälenkille. Pyöräilystä hän oli innostunut edellisenä syksynä, jolloin hän osti itselleen uuden maastopyörän ja ajovarusteet. Reitti oli tuttu, hän oli ajanut sitä useamman kerran. Olimme myös yhdessä lenkkeilleet niillä kulmilla.

Aurinko paistoi, linnun lauloivat. Mieli oli varmasti keveä. Olihan töitä enää vain kaksi päivää. Ajatukset lensivät jo tulevaan lomaan ja kaikkiin niihin mukaviin suunnitelmiin, joita loman varalle oli tehty.

Pyöräreitti kulki metsäteitä ja välillä polkuja pitkin. Tupalaan reitti tuli sorakuopilta.
Ennen soratien yhtymistä Tupalan asuinalueelle, tiessä oli pitkä ja loiva alamäki. Siinä kun polki vauhtia ja otti hyvän kyyryasennon, sai vauhdin lähemmäksi 40 km/h.

********

Keskiviikko 4.7.2018 klo 15.37 hätäkeskus saa ilmoituksen vakavasta polkupyöräonnettomuudesta Mikkelin Tupalan kaupunginosassa. Mies on törmännyt tiellä olleeseen puomiin. Uhri on sekava ja huonosti hereillä. Hätäkeskus tekee soiton perusteella riskianalyysin. Kyseessä on A-tehtävä. Paikalle hälytetään kaksi ambulanssiyksikköä. Mukaan lähtee myös ensihoidon kenttäjohtaja sekä päivystävä lääkäri.

Paikalle on haettu myös lähellä asunut ensihoidon työtekijä. Hän ottaa ammattimaisesti tilanteen haltuunsa jo ennen ambulanssien tuloa. Paikalle saapuvat nopeasti myös ensihoidon yksiköt. Uhri ei puhu ja reagoi huonosti ensihoidon pyyntöihin. Jossain vaiheessa uhri kuitenkin nostaa kättään ja näyttää peukkua. Halusiko hän kertoa sillä, että hengissä ollaan.

Ensihoidon kenttäjohtaja ilmoittaa sairaalaan tilannearvion, jotta siellä osataan olla valmiina. Nyt ei ole aikaa hukattavaksi. On selvää, että uhri on satuttanut päänsä hyvin pahasti.
Sairaalaan ensiavussa uhri kiidätetään nopeasti vartalon CT-kuvaukseen. Luita ei ole poikki, mutta kallossa on paha murtuma ja aivoihin vuotaa verta. Vammat ovat niin vakavat, että niitä ei voida Mikkelin keskussairaalassa hoitaa. Paikalle hälytetään Itä-Suomen pelastushelikopteri, jonka on tarkoitus viedä potilas Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

Mikkelin keskussairaalassa uhrin tajunta hämärtyy entisestään. Hänet nukutetaan. Mukaan ambulanssilennolle lähtee päivystävä lääkäri.

**************

”Se katse on syöpynyt mieliin”

Kohtalokas puomi sijaitsee Mikkelin Tupalassa Lehtolankadulla, lähellä kohtaa jossa Kurkihirsi-niminen tienpätkä yhtyy Lehtolankatuun. Puomi on asennettu paikalleen viime keväänä. Puomi oli pitkään auki, mutta tänä kohtalokkaana päivänä se oli kiinni.

Jälkikäteen mieheni on kertonut, että hän ei nähnyt puomia. Hän havaitsi puomin vasta sitten, kun oli jo liian myöhäistä. Teki hätäjarrutuksen, jonka seurauksena hän lensi pyörän tangon ja puomin yli niskoilleen, oikea kylki edellä.

Onnettomuudella ei ole silminnäkijöitä, mutta lähettyvillä oli ihmisiä, jotka hälyttivät apua välittömästi tilanteen vakavuuden selvittyä. Apu siis saatiin paikalle nopeasti.

Hätäsoiton teki lenkillä ollut lähellä asuva henkilö, joka oli kävellen ohittanut mieheni vain muutama minuutti ennen onnettomuutta. ”Hänen silmistään näki, että hän ei ollut tässä maailmassa. Se katse on syöpynyt mieleeni.”

Iso kiitos kaikille onnettomuustilanteessa auttaneille.

Kohtalokas puomi Tupalassa

Kuvat ja kartta: Jenni Oksanen 

Lue myös:
Blogin esittely, niin tiedät mitä tuleman pitää

Teksti julkaistu todellisuudessa 21.9.2018