Kaikkien yllätykseksi Pete otti ja lähti töihin kesken sairasloman. Ensimmäinen työpäivä oli maanantaina 14.10.2019. Nyt on ensimmäinen työviikko takana. Kysytäänpä Peteltä millaisin ajatuksin hän nyt on.
Miksi halusit lähteä töihin?
En jaksanut olla kotona enää ja koin, että voisin ihan hyvin tehdä jo töitä. Tällä hetkellä huimaus on suurin päivittäinen haitta. Yritän oppia elämään sen kanssa. Huimaus ei ole viime kuukausina vähentynyt. Mietin, että on ihan sama olenko huimauksen kanssa töissä vai kotona. Ajattelen myös, että työ tuo arkipäiviini uutta iloa ja oloa.
Myös kuulemisen kehittymisen kannalta työhönpaluu on hyvä juttu. Saan päiviini uusia moniäänitilanteita, jotka haastavat minua kuunteluun. Kuulo ei kehity kotona yksin ollessa.
Kävikö aika pitkäksi sairaslomalla?
Ei oikeastaan. Minulla on neljä kertaa viikossa terapiaa: kolme fysioterapiaa ja yksi puheterapia. Lähes joka päivä on siis ollut ohjelmaa. Myös vaimon työlista on pitänyt kiireisenä! 😉 Ehkä eniten on häirinnyt sairausloman yksinäisyys.
Mitä työtä teet?
Samaa kuin ennenkin. Työskentelen Maavoimien esikunnassa Mikkelin Karkialammella kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan parissa. Eli suunnittelen ja toteutan kriisinhallintajoukkojen huoltoa Suomesta kohdemaahan. Tällä hetkellä en kuitenkaan matkusta työssäni.
Anna esimerkkejä työtehtävistäsi.
Voin suunnitella ja sopia esim. Libanonissa olevien ajoneuvojen katsastusjärjestelyjä tai miten materiaalit (esim. ampumatarvikkeet tai suojavarusteet) toimitetaan joukkojen kohdemaahan eli mikä menee lentoteitse ja mikä meriteitse.
Millaisella sopimuksella olet nyt töissä ja mikä on työaikasi?
Olen kolmen kuukauden työkokeilussa, jonka aikana katsotaan miten jaksan töissä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Teen aluksi 40 % työaikaa. Työterveyslääkärin kanssa tilanne arvioidaan joka kuukauden jälkeen ja työaikaa on mahdollista joko nostaa tai laskea. Nyt ensimmäisen kuukauden teen töitä neljänä päivänä viikossa 3 h 45 min per päivä.
Miten ensimmäinen viikko meni?
Ihan hyvin. Perehdyin tilanteeseen: mitä muutoksia on tapahtunut esim. ulkomailla olevissa joukoissa.
Mikä oli parasta ekassa työviikossa?
Työssäni on ehdottomasti parasta osastomme työyhteisö. Oli tosi mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa ja päästä mukaan porukkaan.
Miten työkaverit ottivat sinut vastaan?
Oikein hyvin. Lähetin oman osaston väelle sekä muille keskeisille työkavereille etukäteen viestin, jossa kerroin, millaisia rajoitteita minulla nyt on. Moniäänitilanteet ovat minulle haastavia, enkä välttämättä saa puheesta selvää. Oma puheäänenikään ei kestä vielä pitkäkestoista puhumista enkä siksi voi vielä toimia esim. kokouksen tai palaverin puheenjohtajana.
Mikä on töissä haastavinta?
Suurimmat haasteet liittyvät kuulemiseen ja kuuntelemiseen. Työpaikalla on niin paljon hälinää.
Toistaiseksi otan töihin omat eväät mukaan. Pienen taukotilan lounashetki on minulle helpompi hanskata kuin PitoPadan hälyinen iso ruokasali. Kantapään kautta opin jo ensimmäisellä viikolla, että eväänä kannattaa olla jotain helposti nieltävää ruokaa kuten keittoa. Siten pystyn osallistumaan paremmin ruokapöytäkeskusteluun. Kiinteän ruuan syöminen vaatii minulta vielä sen verran enemmän huomiota ja työtä, että syödessä ei silloin pysty keskustelemaan.
Mikä jänskättää?
Lähinnä se miten aamulla herään, jos kotona ei ole kukaan herättämässä. Otan yöksi pois sisäkorvaimplantin, joten nukkuessani olen täyskuuro. Testasin tällä viikolla sairaalasta lainaksi saamaani kuurojen herätyskelloa, joka tärisee soidessaan. Yllätyksekseni se toimi hyvin, vaikka oli yöpöydälläni. Heräsin siis tärinään.
Millaisia odotuksia sinulla on työn suhteen?
Odotan, että pääsen rutiiniin kiinni. Siten homma voisi jatkua siitä, mihin viime vuonna jäin.
************
Jk1.
Lupasin kertoa teille, miten Peten poski paranee. Tilanne on vielä vaiheessa. Ensimmäisen työviikon päätteeksi, lauantaina 19.10. Pete meni kipeän posken takia – jälleen kerran – Mikkelin keskussairaalan päivystykseen. Pariin kertaan avatusta ja tikatusta haavasta tihkui nestettä ja poski punoitti, oli kivikova sekä kipeä.
Tällä kertaa päivystyksessä miehen huoli otettiin tosissaan ja siellä tehtiin kaikki voitava: otettiin tulehdusarvot, röntgenkuvat ja konsultoitiin KYS:n päivystävää plastiikkakirurgia. Tulos: poskessa ei ole tulehdusta eikä mätää. Jotain outoa siinä kuitenkin on. Pete saa pikaisen lähettää KYS:n, jossa poski tutkitaan tarkemmin.
Jk2.
Vaihdettiin kotioloissa Peten vatsassa oleva PEG-nappi uuteen. Napin vaihdosta löytyy minuutin mittainen video IG-kanavallani. Kurkkaa jos uskallat! Ei heikkohermoisille. :D
Peten peg-napin vaihto
Miksi halusit lähteä töihin?
En jaksanut olla kotona enää ja koin, että voisin ihan hyvin tehdä jo töitä. Tällä hetkellä huimaus on suurin päivittäinen haitta. Yritän oppia elämään sen kanssa. Huimaus ei ole viime kuukausina vähentynyt. Mietin, että on ihan sama olenko huimauksen kanssa töissä vai kotona. Ajattelen myös, että työ tuo arkipäiviini uutta iloa ja oloa.
Myös kuulemisen kehittymisen kannalta työhönpaluu on hyvä juttu. Saan päiviini uusia moniäänitilanteita, jotka haastavat minua kuunteluun. Kuulo ei kehity kotona yksin ollessa.
Kävikö aika pitkäksi sairaslomalla?
Ei oikeastaan. Minulla on neljä kertaa viikossa terapiaa: kolme fysioterapiaa ja yksi puheterapia. Lähes joka päivä on siis ollut ohjelmaa. Myös vaimon työlista on pitänyt kiireisenä! 😉 Ehkä eniten on häirinnyt sairausloman yksinäisyys.
Mitä työtä teet?
Samaa kuin ennenkin. Työskentelen Maavoimien esikunnassa Mikkelin Karkialammella kriisinhallintaoperaatioiden logistiikan parissa. Eli suunnittelen ja toteutan kriisinhallintajoukkojen huoltoa Suomesta kohdemaahan. Tällä hetkellä en kuitenkaan matkusta työssäni.
Anna esimerkkejä työtehtävistäsi.
Voin suunnitella ja sopia esim. Libanonissa olevien ajoneuvojen katsastusjärjestelyjä tai miten materiaalit (esim. ampumatarvikkeet tai suojavarusteet) toimitetaan joukkojen kohdemaahan eli mikä menee lentoteitse ja mikä meriteitse.
Millaisella sopimuksella olet nyt töissä ja mikä on työaikasi?
Olen kolmen kuukauden työkokeilussa, jonka aikana katsotaan miten jaksan töissä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Teen aluksi 40 % työaikaa. Työterveyslääkärin kanssa tilanne arvioidaan joka kuukauden jälkeen ja työaikaa on mahdollista joko nostaa tai laskea. Nyt ensimmäisen kuukauden teen töitä neljänä päivänä viikossa 3 h 45 min per päivä.
Miten ensimmäinen viikko meni?
Ihan hyvin. Perehdyin tilanteeseen: mitä muutoksia on tapahtunut esim. ulkomailla olevissa joukoissa.
Mikä oli parasta ekassa työviikossa?
Työssäni on ehdottomasti parasta osastomme työyhteisö. Oli tosi mukava tavata ihmisiä pitkästä aikaa ja päästä mukaan porukkaan.
Miten työkaverit ottivat sinut vastaan?
Oikein hyvin. Lähetin oman osaston väelle sekä muille keskeisille työkavereille etukäteen viestin, jossa kerroin, millaisia rajoitteita minulla nyt on. Moniäänitilanteet ovat minulle haastavia, enkä välttämättä saa puheesta selvää. Oma puheäänenikään ei kestä vielä pitkäkestoista puhumista enkä siksi voi vielä toimia esim. kokouksen tai palaverin puheenjohtajana.
Mikä on töissä haastavinta?
Suurimmat haasteet liittyvät kuulemiseen ja kuuntelemiseen. Työpaikalla on niin paljon hälinää.
Toistaiseksi otan töihin omat eväät mukaan. Pienen taukotilan lounashetki on minulle helpompi hanskata kuin PitoPadan hälyinen iso ruokasali. Kantapään kautta opin jo ensimmäisellä viikolla, että eväänä kannattaa olla jotain helposti nieltävää ruokaa kuten keittoa. Siten pystyn osallistumaan paremmin ruokapöytäkeskusteluun. Kiinteän ruuan syöminen vaatii minulta vielä sen verran enemmän huomiota ja työtä, että syödessä ei silloin pysty keskustelemaan.
Mikä jänskättää?
Lähinnä se miten aamulla herään, jos kotona ei ole kukaan herättämässä. Otan yöksi pois sisäkorvaimplantin, joten nukkuessani olen täyskuuro. Testasin tällä viikolla sairaalasta lainaksi saamaani kuurojen herätyskelloa, joka tärisee soidessaan. Yllätyksekseni se toimi hyvin, vaikka oli yöpöydälläni. Heräsin siis tärinään.
Millaisia odotuksia sinulla on työn suhteen?
Odotan, että pääsen rutiiniin kiinni. Siten homma voisi jatkua siitä, mihin viime vuonna jäin.
 |
| Majuri Salonen työnsä äärellä esikunnan luolassa Karkialammella. |
************
Jk1.
Lupasin kertoa teille, miten Peten poski paranee. Tilanne on vielä vaiheessa. Ensimmäisen työviikon päätteeksi, lauantaina 19.10. Pete meni kipeän posken takia – jälleen kerran – Mikkelin keskussairaalan päivystykseen. Pariin kertaan avatusta ja tikatusta haavasta tihkui nestettä ja poski punoitti, oli kivikova sekä kipeä.
Tällä kertaa päivystyksessä miehen huoli otettiin tosissaan ja siellä tehtiin kaikki voitava: otettiin tulehdusarvot, röntgenkuvat ja konsultoitiin KYS:n päivystävää plastiikkakirurgia. Tulos: poskessa ei ole tulehdusta eikä mätää. Jotain outoa siinä kuitenkin on. Pete saa pikaisen lähettää KYS:n, jossa poski tutkitaan tarkemmin.
Jk2.
Vaihdettiin kotioloissa Peten vatsassa oleva PEG-nappi uuteen. Napin vaihdosta löytyy minuutin mittainen video IG-kanavallani. Kurkkaa jos uskallat! Ei heikkohermoisille. :D
Peten peg-napin vaihto
Kommentit
Lähetä kommentti