Minulla oli ollut suunnitelma, että onnettomuuden vuosipäivä 4.7. on tästä lähtien perheessämme elämän juhlapäivä. Se olisi päivä, jolloin kiittäisimme sitä, että Pete sai uuden elämän. Nyt elämme tätä uutta elämää: rikasta, mutta erilaista. Asiat kun olisivat voineet edetä niiiin paljon huonomminkin.
Heinäkuun ensimmäisellä viikolla olimme reissussa läntisellä Uudellamaalla; Pete, minä ja kuopuksemme Aapo. Tytöt olivat jääneet kotiin kesätöiden takia. Keskiviikolle (3.7.) suunniteltu Bengtskärin retki siirtyi kovan tuulen takia torstaille. Vuosipäivän viettäisimme siis Bengtskärin majakkasaarella, 25 kilometriä Hankosta lounaaseen.
Merimatka Bengtskäriin kesti 1,5 tuntia. Tuuli tuiversi ja yhteysalus kieppui aalloilla. Petelle veneen aalloissa heiluminen teki tepposet. Vammautunut tasapainoaisti ei tykännyt aaltojen pyörityksestä. Kallioluodolle rantauduttua mies pysyi hädin tuskin pystyssä, kun päässä huippasi pahoin.
Pete vetäytyi istuskelemaan tuulen suojaan. Minä ja Aapo menimme kuuntelemaan saaren opastusta. Petelle opastuksen kuuleminen olisi ollut mahdottomuus kaiken taustahälyn takia.
Bengtskär on kallioinen luoto, jolla ei juuri ole muuta kasvillisuutta. Minä ja Aapo tutustuimme saareen kallioilla kävellen. Petelle kalliot olivat liian hankalia kävellä. Vajavainen tasapaino ei mahdollista hänelle liikkumista haasteellisella alustalla.
Myös kova tuuli hankaloittaa Peten ulkoilua. Hänen oikeaan silmäluomeen asennetusta painosta huolimatta silmän luomi ei sulkeudu kokonaan. Tämän takia silmä kuivuu, mikä aiheuttaa ikävää kipua. Mitä voimakkaampi tuuli, sitä kipeämpi silmä. Kipeällä silmällä liikkuminen on puolestaan tuskallista. Vaikka silmään laittaisi jatkuvalla syötöllä kosteustippoja, ei se paranna jo kipeytynyttä silmää.
Silmäluomeen laitettu titaanipaino on tarkoitus vaihtaa painavampaan siinä toivossa, että luomi vielä sulkeutuisi ja antaisi silmälle tärkeää suojaa. Tämä operaatio toteutuu vasta syksyllä. Nyt on siis pärjättävä näillä eväillä.
Tänä vuonna emme siis juhlineet vuosipäivää vielä elämän juhlana. Vuosipäivä herätti paljon ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olemme äärimmäisen kiitollisia siitä, että elämä jatkuu. Monen mielestä on suorastaan ihme, että Pete liikkuu näinkin hyvin.
Pääsimme Bengtskäriin. Huraa. Mitä sitten, vaikka saaren bunkkeri, majakan torni tai rantakalliot jäivät vielä Peteltä saavuttamatta. Nautimme upeasta merimaisemasta, äärettömän herkullisista pullakahveista sekä kallioluodon ainutlaatuisesta tunnelmasta.
Kaiken kaikkiaan on näkökulmakysymys eteneekö Pete pienin askelin vai suurin harppauksin. Muiden mielestä harppaukset ovat olleet valtavia. Peten mielestä pieni askelia. Miestä itseään häiritsee eniten huimaus, jonka kanssa on päivittäin elettävä. Huimaukselle ei ole mitään tehtävissä.
Lue Peten FB-päivitys vuosipäivänä
Päivityksessä hän vastaa kysymykseen, jota moni ehkä miettii: Oletko katkera?
”Tapahtumalle ei voi mitään. On opittava sopeutumaan tähän hetkeen. Edellisen elämän fyysinen suorituskyky verrattuna nykyhetkeen masentaa miehen välillä, mutta silloin ei saa jäädä tuleen makaamaan.”
Eteenpäin mennään eikä periksi anneta.
Heinäkuun ensimmäisellä viikolla olimme reissussa läntisellä Uudellamaalla; Pete, minä ja kuopuksemme Aapo. Tytöt olivat jääneet kotiin kesätöiden takia. Keskiviikolle (3.7.) suunniteltu Bengtskärin retki siirtyi kovan tuulen takia torstaille. Vuosipäivän viettäisimme siis Bengtskärin majakkasaarella, 25 kilometriä Hankosta lounaaseen.
Merimatka Bengtskäriin kesti 1,5 tuntia. Tuuli tuiversi ja yhteysalus kieppui aalloilla. Petelle veneen aalloissa heiluminen teki tepposet. Vammautunut tasapainoaisti ei tykännyt aaltojen pyörityksestä. Kallioluodolle rantauduttua mies pysyi hädin tuskin pystyssä, kun päässä huippasi pahoin.
Pete vetäytyi istuskelemaan tuulen suojaan. Minä ja Aapo menimme kuuntelemaan saaren opastusta. Petelle opastuksen kuuleminen olisi ollut mahdottomuus kaiken taustahälyn takia.
Bengtskär on kallioinen luoto, jolla ei juuri ole muuta kasvillisuutta. Minä ja Aapo tutustuimme saareen kallioilla kävellen. Petelle kalliot olivat liian hankalia kävellä. Vajavainen tasapaino ei mahdollista hänelle liikkumista haasteellisella alustalla.
Myös kova tuuli hankaloittaa Peten ulkoilua. Hänen oikeaan silmäluomeen asennetusta painosta huolimatta silmän luomi ei sulkeudu kokonaan. Tämän takia silmä kuivuu, mikä aiheuttaa ikävää kipua. Mitä voimakkaampi tuuli, sitä kipeämpi silmä. Kipeällä silmällä liikkuminen on puolestaan tuskallista. Vaikka silmään laittaisi jatkuvalla syötöllä kosteustippoja, ei se paranna jo kipeytynyttä silmää.
Silmäluomeen laitettu titaanipaino on tarkoitus vaihtaa painavampaan siinä toivossa, että luomi vielä sulkeutuisi ja antaisi silmälle tärkeää suojaa. Tämä operaatio toteutuu vasta syksyllä. Nyt on siis pärjättävä näillä eväillä.
Tänä vuonna emme siis juhlineet vuosipäivää vielä elämän juhlana. Vuosipäivä herätti paljon ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olemme äärimmäisen kiitollisia siitä, että elämä jatkuu. Monen mielestä on suorastaan ihme, että Pete liikkuu näinkin hyvin.
Pääsimme Bengtskäriin. Huraa. Mitä sitten, vaikka saaren bunkkeri, majakan torni tai rantakalliot jäivät vielä Peteltä saavuttamatta. Nautimme upeasta merimaisemasta, äärettömän herkullisista pullakahveista sekä kallioluodon ainutlaatuisesta tunnelmasta.
Kaiken kaikkiaan on näkökulmakysymys eteneekö Pete pienin askelin vai suurin harppauksin. Muiden mielestä harppaukset ovat olleet valtavia. Peten mielestä pieni askelia. Miestä itseään häiritsee eniten huimaus, jonka kanssa on päivittäin elettävä. Huimaukselle ei ole mitään tehtävissä.
Lue Peten FB-päivitys vuosipäivänä
Päivityksessä hän vastaa kysymykseen, jota moni ehkä miettii: Oletko katkera?
”Tapahtumalle ei voi mitään. On opittava sopeutumaan tähän hetkeen. Edellisen elämän fyysinen suorituskyky verrattuna nykyhetkeen masentaa miehen välillä, mutta silloin ei saa jäädä tuleen makaamaan.”
Eteenpäin mennään eikä periksi anneta.
 |
| Vuosipäivä Bengtskärissä. |
Kommentit
Lähetä kommentti