Puheterapia alkoi kuntoutuksessa jo elokuussa Mikkelin keskussairaalassa eli runsas kuukausi onnettomuuden jälkeen. Puheterapia alkoi, vaikka Pete ei pystynyt puhumaan vielä moneen kuukauteen. Ensimmäiset kuukaudet puheterapiassa keskityttiin halvaantuneen kasvonpuoliskon hermojen sekä nielun aktivointiin.
Kasvon hermoja aktivoitiin sähköhammasharjalla. Molempia poskia ”siveltiin” monta kertaa päivässä pärisevällä harjalla. Tämän jälkeen harjalla paineltiin kielen eri kohdista ja lopuksi harja työnnettiin niin syvälle kurkkuun (kielen takaosaan), että saatiin aikaiseksi oksennusrefleksi. Oksennusrefleksissä toimivat samat lihakset kuin nielemisessä ja siksi oksennusrefleksin harjaannuttaminen oli keskeinen keino aktivoida nielua.
Elo-syyskuussa Kyyhkylän vaativan kuntoutuksen osastolla puheterapiaa oli muutaman kerran kuussa. Sähköhammasharjan lisäksi aktiivisessa käytössä olivat sitruunanmakuiset vanupuikot, joilla aktivoitiin kasvojen ja nielun hermoja. Kyyhkylässä yhteys puheterapeuttiin otettiin monesti netin välityksellä, sillä puheterapeutti oli Jyväskylässä. Sairaanhoitajan avustuksella puheterapia onnistui hyvin kuitenkin myös etäohjauksena.
Käänteentekevä hetki oli, kun Pete sai marraskuussa pois hengityskanyylin, joka oli estänyt puhumisen kokonaan. Pete oli kuuro-mykkä heinäkuu alusta marraskuun alkuun. (Teen hengityskanyylista ja sen dramaattisesta lähtemisestä oman blogijulkaisun myöhemmin.) Hengityskanyylin lähtö mahdollisti myös puheterapiassa uudenlaiset harjoitteet. Kanyylin jälkeen Pete pystyi tuottamaan puhetta. Tosin hänen äänensä oli hiljainen ja soinniton, osittaisen äänihuulihalvauksen takia.
Sinnikäs kuntoutus alkoi tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Marraskuussa puheterapeutin kanssa aloitettiin varovaiset nielemisharjoitukset. Ensin mehukeitolla, joka oli koostumukseltaan juuri oikeanlaista, ei liian löysää, mutta ei myöskään liian sakeaa.
Joulukuussa nielemistä harjoiteltiin jugurtilla sekä pienillä määrillä esim. sosekeittoa. Tämän vuoden alusta Pete on varovaisesti lisännyt eri ruoka-aineita suun kautta ruokailuun. Nyt maaliskuun lopussa tilanne on se, että hän käytännössä pystyy syömään lähes kaikkea. Tosin syöminen ja nieleminen vaatii keskittymistä ja aikaa.
Nyt maaliskuun lopussa noin puolet päivittäisestä ravinnosta menee yhä vatsaan asennetun napin kautta. Pete pystyy juomaan nesteitä – kuten kahvia ja vettä – mutta juominen tapahtuu pieninä yksittäisinä suuannoksina. Hän ei vielä pysty huitaisemaan esim. lasillista vettä kerralla. Puheterapeutin mukaan ”lihastoiminnalla on vielä hankala koordinoida sarjallista nielemistä nesteillä.”
Oikean puolen kasvohalvaus ulottuu Petellä äänihuuliin asti. Puheterapiassa on lähes neljän kuukauden ajan yritetty treenata ääntä esim. tekemällä ääniharjoitteita k-, p-, t-alkuisilla tavuilla ja lyhyillä sanoilla (kuk-ka, tuk-ka jne.). Harmillisesti ääniharjoitukset eivät vain ole tuottaneet tulosta.
Hiljainen ja soinniton ääni on tällä hetkellä yksi arkea eniten haittaavista asioista. Pete ei pysty äänen takia soittamaan kännykällä, koska vastaanottaja ei kuule häntä. Kommunikointi taustamelussa on myös mahdotonta. Pete voi tulla kuulluksi vain hiljaisessa ympäristössä.
Odotamme nyt kutsua Kuopion KYS:n, jossa Petelle on tarkoitus tehdä äänihuulioperaatio. Hänen äänihuuliinsa laitetaan joko proteesi tai sitten niitä täytetään nesteellä. Tämän toimenpiteen ansiosta äänihuulteen pitäisi yltää toisiinsa kiinni, mikä mahdollistaisi normaalin äänen muodostumisen.
Operaation jälkeen puhetarapia alkaa uudella voimalla. Olemme toivoa täynnä. Tämän päivän lääketiede pystyy lähes ihmeisiin.
Kasvon hermoja aktivoitiin sähköhammasharjalla. Molempia poskia ”siveltiin” monta kertaa päivässä pärisevällä harjalla. Tämän jälkeen harjalla paineltiin kielen eri kohdista ja lopuksi harja työnnettiin niin syvälle kurkkuun (kielen takaosaan), että saatiin aikaiseksi oksennusrefleksi. Oksennusrefleksissä toimivat samat lihakset kuin nielemisessä ja siksi oksennusrefleksin harjaannuttaminen oli keskeinen keino aktivoida nielua.
Elo-syyskuussa Kyyhkylän vaativan kuntoutuksen osastolla puheterapiaa oli muutaman kerran kuussa. Sähköhammasharjan lisäksi aktiivisessa käytössä olivat sitruunanmakuiset vanupuikot, joilla aktivoitiin kasvojen ja nielun hermoja. Kyyhkylässä yhteys puheterapeuttiin otettiin monesti netin välityksellä, sillä puheterapeutti oli Jyväskylässä. Sairaanhoitajan avustuksella puheterapia onnistui hyvin kuitenkin myös etäohjauksena.
Käänteentekevä hetki oli, kun Pete sai marraskuussa pois hengityskanyylin, joka oli estänyt puhumisen kokonaan. Pete oli kuuro-mykkä heinäkuu alusta marraskuun alkuun. (Teen hengityskanyylista ja sen dramaattisesta lähtemisestä oman blogijulkaisun myöhemmin.) Hengityskanyylin lähtö mahdollisti myös puheterapiassa uudenlaiset harjoitteet. Kanyylin jälkeen Pete pystyi tuottamaan puhetta. Tosin hänen äänensä oli hiljainen ja soinniton, osittaisen äänihuulihalvauksen takia.
Sinnikäs kuntoutus alkoi tuottaa pikkuhiljaa tulosta. Marraskuussa puheterapeutin kanssa aloitettiin varovaiset nielemisharjoitukset. Ensin mehukeitolla, joka oli koostumukseltaan juuri oikeanlaista, ei liian löysää, mutta ei myöskään liian sakeaa.
Joulukuussa nielemistä harjoiteltiin jugurtilla sekä pienillä määrillä esim. sosekeittoa. Tämän vuoden alusta Pete on varovaisesti lisännyt eri ruoka-aineita suun kautta ruokailuun. Nyt maaliskuun lopussa tilanne on se, että hän käytännössä pystyy syömään lähes kaikkea. Tosin syöminen ja nieleminen vaatii keskittymistä ja aikaa.
Nyt maaliskuun lopussa noin puolet päivittäisestä ravinnosta menee yhä vatsaan asennetun napin kautta. Pete pystyy juomaan nesteitä – kuten kahvia ja vettä – mutta juominen tapahtuu pieninä yksittäisinä suuannoksina. Hän ei vielä pysty huitaisemaan esim. lasillista vettä kerralla. Puheterapeutin mukaan ”lihastoiminnalla on vielä hankala koordinoida sarjallista nielemistä nesteillä.”
Oikean puolen kasvohalvaus ulottuu Petellä äänihuuliin asti. Puheterapiassa on lähes neljän kuukauden ajan yritetty treenata ääntä esim. tekemällä ääniharjoitteita k-, p-, t-alkuisilla tavuilla ja lyhyillä sanoilla (kuk-ka, tuk-ka jne.). Harmillisesti ääniharjoitukset eivät vain ole tuottaneet tulosta.
Hiljainen ja soinniton ääni on tällä hetkellä yksi arkea eniten haittaavista asioista. Pete ei pysty äänen takia soittamaan kännykällä, koska vastaanottaja ei kuule häntä. Kommunikointi taustamelussa on myös mahdotonta. Pete voi tulla kuulluksi vain hiljaisessa ympäristössä.
Odotamme nyt kutsua Kuopion KYS:n, jossa Petelle on tarkoitus tehdä äänihuulioperaatio. Hänen äänihuuliinsa laitetaan joko proteesi tai sitten niitä täytetään nesteellä. Tämän toimenpiteen ansiosta äänihuulteen pitäisi yltää toisiinsa kiinni, mikä mahdollistaisi normaalin äänen muodostumisen.
Operaation jälkeen puhetarapia alkaa uudella voimalla. Olemme toivoa täynnä. Tämän päivän lääketiede pystyy lähes ihmeisiin.
 |
| Imulaite on ollut meillä kovassa käytössä, mutta nyt sitä tarvitaan yhä harvemmin. Imulla Pete on imenyt suustaan ylimääräistä sylkeä. Aluksi kun edes syljen nieleminen ei onnistunut. |
Kommentit
Lähetä kommentti