Ikävä musiikkia ja normaalia kuulemista

Onnettomuudesta on kulunut pian kahdeksan kuukautta. Isossa kuvassa Pete on toipunut hienosti. Hän kävelee ilman apuvälineitä, kuulee sisäkorvaimplantin ansiosta, puhuu hiljaisella ja heiveröisellä äänellään. Vihdoin nielukin osoittaa toipumisen merkkejä. Pete pystyy syömään suun kautta varovaisesti pehmeää ruokaa.

Olemme nöyrän kiitollisia kaikesta tästä edistymisestä. Elämä ei kuitenkaan koskaan palaa enää entiselleen. On päiviä, jolloin suru ja alakulo valtaavat mielen. On asioita, joita meidän perheessä ei enää koskaan tehdä.

Kysyin Peteltä, mitä asioita hän itse ikävöi tällä hetkellä eniten:

Musiikki 
Musiikki on ollut hänelle aina todella tärkeää. Aikaisemmin hän ei tehnyt mitään ilman musiikkia. Musiikki soi hänellä niin salilla, lenkillä, autossa, kotona, töissä – joka paikassa. Nyt musiikkia ei enää ole. Toki hän kuulee musiikin, mutta siitä ei oikein saa selvää. Edes tuttuja kappaleita ei pysty tunnistamaan. Hänen mukaansa musiikki kuulostaa siltä kuin se tulisi vanhasta kasettisoittimesta, josta on patterit lopussa. Musiikin tahti on ikään kuin liian hidas.

Kuuleminen hälyssä
Pete kuulee vasemman korvan sisäkorvaimplantin avulla ihan hyvin, kun ympärillä ei ole ylimääräisiä taustaääniä. Puheen kuuleminen vaikeutuu tai muuttuu lähes mahdottomaksi taustahälyn kasvaessa. Viimeksi tänään kaupungilla kävellessämme (kun taustalla kuului liikenteen melua ja muita kaupungin ääniä) Pete huokaisi: ”Voi kun edes toisessa korvassa olisi normaali kuulo.”

Normaali puheääni
Peten äänihuulet eivät yllä toisiinsa kiinni, koska oikean puolen äänihuuli ei toimi. Tämän takia hänen äänensä on heikko ja hiljainen. Heiveröinen ääni mutkistaa normiarkea monella tapaa. Puhelimessa puhuminen on mahdotonta, koska linjan toisessa päässä oleva ei kuule hänen puhettaan. Kovassa hälyssä puhuminen ei vie keskustelua eteenpäin, kun Pete ei kuule puhekumppania eikä puhekumppani kuule Peteä.

**************’

Kävimme tällä viikolla KYS:ssä ”kauneusleikkauksessa”, jossa operoitiin Peten halvaantunutta kasvonpuoliskoa. Hänen oikean silmän luomeen laitettiin titaanipainot. Lisäpainojen avulla toivotaan, että silmän räpsytysefekti saataisiin toimimaan. Silmä on ollut tätä ennen todella kipeä ja haitannut ulkoilua, kun luomi ei ole sulkeutunut automaattisesti ja suojannut silmää. Samalla Peten oikeaa kulmaa nostettiin, kun se oli alkanut roikkua ikävästi oikean silmän päällä.

Kuopion reissu palautti Petelle elävästi mieleen onnettomuuden jälkeiset viikot KYS:ssä. Hän totesi, että KYS:n reissun jälkeen oli huomattavasti parempi mieli kuin sinne mennessä. Tällä hetkellä hänen tilansa on huikean paljon parempi kuin viime heinäkuussa. Asiat olisivat voineet edenneet paljon huonomminkin.