Oletko koskaan miettinyt, miten liikuntakyvyttömät sänkypotilaat hoitavat arkiaskareensa? No mepä kerrotaan.
Pete pääsi sairaalassa suihkuun joka toinen päivä. Suihku hoitui suihkusängyssä, johon hänet siirrettiin omassa huoneessaan. Suihkuun meneminen oli aina ”pieni iso” operaatio, johon tarvittiin 2-3 hoitajaa. Peseytymistä varten hänelle vaihdettiin ”suihkukauluri”. Suihkussa piti erityisesti varoa sitä, että hengityskanyyliin ei roiskunut vettä. Muistan monta kertaa hämmästelleeni, että sänkypotilaita roudattiin niinkin usein suihkuun. Mutta hyvä niin, äärimmäisen hyvä. Puhdas olotila oli varmasti sekä potilaalle että meille läheisille hyvinvointia edistävä tekijä.
Pete pääsi sairaalassa suihkuun joka toinen päivä. Suihku hoitui suihkusängyssä, johon hänet siirrettiin omassa huoneessaan. Suihkuun meneminen oli aina ”pieni iso” operaatio, johon tarvittiin 2-3 hoitajaa. Peseytymistä varten hänelle vaihdettiin ”suihkukauluri”. Suihkussa piti erityisesti varoa sitä, että hengityskanyyliin ei roiskunut vettä. Muistan monta kertaa hämmästelleeni, että sänkypotilaita roudattiin niinkin usein suihkuun. Mutta hyvä niin, äärimmäisen hyvä. Puhdas olotila oli varmasti sekä potilaalle että meille läheisille hyvinvointia edistävä tekijä.
Hampaat sairaalassakin pestiin aamuin illoin. Pete pesi ne omassa sängyssään, hammastahnan kanssa tottakai. Hoitaja puhdisti suun pesun jälkeen imuletkulla. Vessa-asiat hoituivat näkymättömästi. Elokuun puoliväliin asti Petellä oli kestovirtsakatetri. Sen jälkeen keho piti opettaa hoitamaan asiat omatoimisesti.
Se on oikeastaan aika ihmeellistä, miten kehon tottuessa johonkin helppoon olotilaan - kuten makaamiseen tai virtsakatetriin - ei vaativampi suoritus - kuten istuminen tai omaehtoinen virtsaaminen - ota heti onnistuakseen. Vaativampia suorituksia pitää harjoitella – ja paljon. Näin myös virtsaamisen kanssa. Kun kestokatetri poistettiin, ei pisu suostunut tulemaan ilman kertakäyttökatetria. Ei, vaikka rakko oli halkeamaisillaan ureasta. Tässä vaiheessa hoitajat mittasivat useamman kerran päivässä minkä verran rakossa on ”ainetta” ja rakko tyhjennettiin kertakäyttökatetrilla ennen sen räjähtämistä. Ei siinä onneksi montaa päivää mennyt, kun rakko oppi, että kyllä sen aineen voi huoletta laskea ulos ilman katetreja. :D
Tämän jälkeen homma hoitui ”ankan” kanssa. Ankka oli eräänlainen muovipullo, johon miesten on helppo maatessa pisut laskea. Pete ei pitkään ehtinyt ankkaakaan käyttää, kun omat jalat alkoivat kantaa sen verran, että hoitajien avustamana pystyi käymään vessassa.
Se oli varmasti hienoa, päästä vessaan ja tehdä tarpeensa posliinille. (Muistakaa nauttia seuraavan kerran kun istutte posliinilla ähertämässä. Se ei ole kaikille itsestään selvyys.) Sänkypotilailla on useinmiten hankaluuksia vatsan toiminnan kanssa. Vatsan pehmikkeistä huolimatta jouduttiin hänenkin lähetyksiä odottamaan ja avittamaan niiden tuloa vesiruiskuilla. Kun liike lisääntyi, helpottui myös tämäkin toiminto.
Olisiko ollut elokuun toinen viikko houkutellessani Peteä lukemaan ipadilta uutisotsikoita. Yhden lyhyen uutisen hän jaksoi lukea läpi. Siinä kaikki. Uutisten lukeminen tuossa vaiheessa oli vielä liian uuvuttavaa. Se sai odottavaa parempia aikoja. Paperilehtien lukemista emme edes tuossa vaiheessa ajatelleet, niissä oli aivan liian pieni teksti.
Seuraavassa blogitekstissä palaan Peten fyysisen kuntoutumiseen. Elokuussa otettiin isoja askeleita, onneksi.
Kommentit
Lähetä kommentti