Minulla on ollut niin kiire viedä itse tarinaa eteenpäin, etten ole malttanut pysähtyä muiden mielenkiintoisten asioiden äärelle. Niistä yksi ylitse muiden on ihmisten suhtautuminen tapahtuneeseen.
Hyvin pian onnettomuuden jälkeen aloin pohtia sitä, miten ja missä vaiheessa kerron tilanteestamme sosiaalisessa mediassa. Aluksi ajattelin, että ei asian julkistamisella ole mikään kiire. Että keskitymme rauhassa nyt vain häneen ja hänen toipumiseensa. Näin olisinkin voinut tehdä ellei....
.... elleivät ihmiset olisi alkaneet kysellä, mitä on tapahtunut. Pienessä kaupungissa sana onnettomuudesta alkoi levitä. Kaksi päivää onnettomuuden jälkeen aloin saada viestejä tutuilta, jossa he kyselivät onko kaikki hyvin.
Tiedän, että ihmiset eivät tarkoittaneet mitään pahaa kyselyillään. Uskon, että he olivat aidosti huolissaan meistä. En kuitenkaan jaksanut enkä halunnut vastailla ihmisten kysymyksiin. Päätin julkistaa asian facebookissa:
FB-julkaisuni perjantai-iltana 6.7.2018:
Kerroin mitä oli tapahtunut, mutta en mitään tarkempaa. Esitin myös toiveen, että saamme olla rauhassa. En jaksanut vastailla ihmisten kysymyksiin. (fb-julkaisuni 6.7.2018)
Raotin salaisuuden verhoa vähän kerrassaan. Viikko onnettomuuden jälkeen tein uuden postauksen Facebookiin (fb-julkaisuni 11.7.2018). Tämän julkaisun ensisijainen tavoite oli saada kyytejä lapsille. He kun reissasivat Mikkelin ja Kuopion väliä monta kertaa viikossa. Kyydit järjestyivät ennätysajassa.
Kolmas fb-julkaisuni 2,5 viikkoa onnettomuuden jälkeen räjäytti pankin. Kerroin siinä avoimesti kaiken: oman irtisanomiseni, Peten vakavat vammat, sen että tuli romahdus ja hän on hengityskoneessa.... Fb-julkaisuni 11.7.
Julkaisuni keräsi suuren huomion: 22.477 tykkäystä, 4.205 kommenttia sekä huimat 3.097 jakoa. Aivan käsittämätöntä! Minulle alkoi tulvia viestejä messengerin kautta. Äkkiä laskettuna niitä tuli heinä-elokuun aikana noin 150, joista reilusti yli puolet oli minulle tuntemattomilta ihmisiltä.
Ihmiset tarjosivat kaikenlaista apua: kyytejä, rukouksia, rahaa, mitä tahansa... Jopa itse hyväntekijä Brother Christmas otti yhteyttä, koska oli saanut sen verran monta yhteydenottoa, joissa ehdotettiin meidän perhettämme hyväntekeväisyyden kohteeksi. Kiitin veli joulupukkia kauniisti, mutta totesin, että tässä kohtaa perheemme ei tarvinnut taloudellista apua.
Olin häkeltynyt ja hämmentynyt, mutta samalla kiitollinen. Sain uskomattoman paljon positiivista voimaa ja energiaa ihmisten reaktioista ja viesteistä. Kiitos jokaiselle joka on antanut tukensa perheellemme.
Myös media noteerasi tilanteemme. Sain kolme haastattelupyyntöä, mutta tässä (tai siis tuossa) vaiheessa emme olleet vielä valmiita antamaan tarinaamme medialle. Senkin aika vielä tulee.
***************************************
JK. Paikallinen media on ottanut yhteyttä uudelleen syksyn aikana. Olemme kertoneet, että meistä voi tehdä jutun siinä vaiheessa kun Pete on päässyt kotiin.
JK2. Minua on mahdollista seurata Facebookissa ilman että olemme kavereita. Mikäli siis emme tunne, voit painaa sivullani olevaa seuraa-nappia.
Teksti julkaistu todellisuudessa 27.10.2018
Hyvin pian onnettomuuden jälkeen aloin pohtia sitä, miten ja missä vaiheessa kerron tilanteestamme sosiaalisessa mediassa. Aluksi ajattelin, että ei asian julkistamisella ole mikään kiire. Että keskitymme rauhassa nyt vain häneen ja hänen toipumiseensa. Näin olisinkin voinut tehdä ellei....
.... elleivät ihmiset olisi alkaneet kysellä, mitä on tapahtunut. Pienessä kaupungissa sana onnettomuudesta alkoi levitä. Kaksi päivää onnettomuuden jälkeen aloin saada viestejä tutuilta, jossa he kyselivät onko kaikki hyvin.
Tiedän, että ihmiset eivät tarkoittaneet mitään pahaa kyselyillään. Uskon, että he olivat aidosti huolissaan meistä. En kuitenkaan jaksanut enkä halunnut vastailla ihmisten kysymyksiin. Päätin julkistaa asian facebookissa:
FB-julkaisuni perjantai-iltana 6.7.2018:
Kerroin mitä oli tapahtunut, mutta en mitään tarkempaa. Esitin myös toiveen, että saamme olla rauhassa. En jaksanut vastailla ihmisten kysymyksiin. (fb-julkaisuni 6.7.2018)
Raotin salaisuuden verhoa vähän kerrassaan. Viikko onnettomuuden jälkeen tein uuden postauksen Facebookiin (fb-julkaisuni 11.7.2018). Tämän julkaisun ensisijainen tavoite oli saada kyytejä lapsille. He kun reissasivat Mikkelin ja Kuopion väliä monta kertaa viikossa. Kyydit järjestyivät ennätysajassa.
Kolmas fb-julkaisuni 2,5 viikkoa onnettomuuden jälkeen räjäytti pankin. Kerroin siinä avoimesti kaiken: oman irtisanomiseni, Peten vakavat vammat, sen että tuli romahdus ja hän on hengityskoneessa.... Fb-julkaisuni 11.7.
Julkaisuni keräsi suuren huomion: 22.477 tykkäystä, 4.205 kommenttia sekä huimat 3.097 jakoa. Aivan käsittämätöntä! Minulle alkoi tulvia viestejä messengerin kautta. Äkkiä laskettuna niitä tuli heinä-elokuun aikana noin 150, joista reilusti yli puolet oli minulle tuntemattomilta ihmisiltä.
Ihmiset tarjosivat kaikenlaista apua: kyytejä, rukouksia, rahaa, mitä tahansa... Jopa itse hyväntekijä Brother Christmas otti yhteyttä, koska oli saanut sen verran monta yhteydenottoa, joissa ehdotettiin meidän perhettämme hyväntekeväisyyden kohteeksi. Kiitin veli joulupukkia kauniisti, mutta totesin, että tässä kohtaa perheemme ei tarvinnut taloudellista apua.
Olin häkeltynyt ja hämmentynyt, mutta samalla kiitollinen. Sain uskomattoman paljon positiivista voimaa ja energiaa ihmisten reaktioista ja viesteistä. Kiitos jokaiselle joka on antanut tukensa perheellemme.
Myös media noteerasi tilanteemme. Sain kolme haastattelupyyntöä, mutta tässä (tai siis tuossa) vaiheessa emme olleet vielä valmiita antamaan tarinaamme medialle. Senkin aika vielä tulee.
***************************************
JK. Paikallinen media on ottanut yhteyttä uudelleen syksyn aikana. Olemme kertoneet, että meistä voi tehdä jutun siinä vaiheessa kun Pete on päässyt kotiin.
JK2. Minua on mahdollista seurata Facebookissa ilman että olemme kavereita. Mikäli siis emme tunne, voit painaa sivullani olevaa seuraa-nappia.
Teksti julkaistu todellisuudessa 27.10.2018
Kommentit
Lähetä kommentti