Siirto Mikkeliin teholle

Hänen tilansa oli huono. KYS:n teho-osastolla makasi mies, joka ei kuullut, ei puhunut, ei pystynyt nielemään, ei pystynyt liikuttamaan jalkojaan, eikä hengittämään itsenäisesti.

Lääkärit pohtivat johtuiko tilan heikkeneminen selkäydinvauriosta. Myös me mietimme, oliko se pahin mahdollinen nyt tapahtunut. Oliko kaularangan murtuma-alue liikkunut ja vaurioittanut selkäydintä. Tämän estämiseksihän alun perin leikkausta suunniteltiin, mutta sitten siitä kuitenkin luovuttiin….

Mies vietiin selkärangan magneettikuvauksiin. Kuvista nähtiin, että selkärangassa ja selkäytimessä kaikki oli ok. Murtuma-alue oli pysynyt paikallaan, eikä se siis selittänyt jalkojen ja pallean toimimattomuutta. Lääkärit olivat yhä ihmeissään tilanteesta. Lihasten voimattomuus oli siis aivoperäistä.

Maanantaina 23.7. Petelle tehtiin nukutuksessa henkitorviavanne (trakea). Hän jatkoi koneen avustuksella hengittämistä. Vaikka jaloista olivat voimat kadonneet, niin kipu oli tullut tilalle. Pete valitti kovia jalkasärkyjä useina päivinä peräkkäin. Sopivaa lääkitystä ei kipuihin tuntunut löytyvän.

Tiistaina 24.7. hänelle tehtiin hermoratatutkimus, jossa todettiin neuropatia eli ääreishermoston toimintahäiriö. Tämä selitti jalkojen ja pallean voimattomuuden. Siihen ei valitettavasti ollut muuta lääkettä kuin kuntoutus. Vain aika voisi palauttaa voimat.

Kuntouttava MOTOmed

Kuntoutus alkoi saman tien.  Pete pääsi vielä samana päivänä polkemaan MOTOmedia eli eräänlaista sänkypotilaille tarkoitettua kuntopyörää.

Samaisena tiistaipäivänä alettiin valmistella hänen siirtoaan Mikkeliin! Se tuli meille täytenä yllätyksenä. Olimme kuvitelleet, että hän siirtyisi ensin KYS:ssä neurologiselle osastolle ja sitten vasta myöhemmin Mikkeliin, mutta ei se niin mennyt. Hengitysapua tarvitseva tehohoidon potilas oli kuulemma valmis siirtymään kotikaupunkiinsa!

Pete siirtyi ambulanssikuljetuksella Mikkelin keskussairaalan teho-osastolle keskiviikkona 25.7. Tuossa vaiheessa keuhkokuume katsottiin voitetuksi. Mies pääsi pois myös hengityskoneesta ja sai hengitysavanteen päähän keinonenän! Jalat eivät kuitenkaan vielä toimineet ja kivut niissä olivat kovat.

Perheen kannalta siirto Mikkeliin oli luonnollisesti tervetullut, vaikka toisaalta pelkäsin sitä. Nyt jouduin huolehtimaan myös perheen arjesta. KYS-ajan oli asunut ”huolettomasti” äitini luona Kuopiossa ja lapset olivat saaneet pärjätä ”kuka mitenkin ja kuka missäkin”.

”Isot tytöt” olivat olleet KYS-ajan pääsääntöisesti kotona ja reissanneet kerran tai kaksi viikossa Kuopioon, miten nyt töiltään olivat ehtineet. Aapo puolestaan oli asustellut ystäviensä perheiden kanssa heidän mökeillään. Peten siirtyessä Mikkeliin, minä sain ottaa lapseni taas komentooni ja huolehtia siitä, että kaapissa oli ruokaa. Rehellisesti sanoen, aika Kuopiossa oli ollut minulle huomattavasti helpompaa.

Mutta jokainen pelaa niillä korteilla, jotka on eteensä saanut. Meillä alkoi nyt uudenlainen arki, joka pyöri tiiviisti Visulahden ja Mikkelin keskussairaalan ympärillä. Onneksi oli kesä ja (sairas)loma.

Teksti julkaistu todellisuudessa 15.10.2018