Olin monin tavoin pelännyt siirtoa Mikkeliin sekä itseni että Peten puolesta. Niin monta kertaa olin kuullut, miten hyvä hoito KYS:ssä on. Tuollaiseen lausahdukseen sisältyi ajatus, että Mikkelin kaltaisessa maakuntasairaalassa hoidon taso ei millään yllä KYS:n tasolle. Millaista se hoito sitten oli, sitä emme vielä tienneet…
Pessimisti ei pety, on Peten kanssa monet kerrat todettu. Tällä asenteella ei voinut muuta kuin yllättyä positiivisesti Mikkelin tehon toiminnasta. Heti ensimmäisestä käynnistä lähtien tuli hyvä fiilis. Kyllä meillä Mikkelissäkin osataan. :)
Myös sairaalan fyssarit yllättivät positiivisesti! Heti siirron jälkeisenä päivänä kaksi tehopakkausfyssaria viritti Petelle jumppakuminauhat sängyn molempiin päätyihin. Niillä sängyssä makaavan miehen oli kätevä treenata käsilihaksiaan. Pete myös polki MotoMED:llä 67 minuuttia, mikä oli aivan mielettömän hieno saavutus vasta keuhkokuumeesta toipuneelle.
MotoMED:stä oli tullut suosikkilaitteeni jo KYS:ssä. MotoMED:n avulla Peten jalkoihin saatiin liikettä, mikä oli äärimmäisen tärkeää, jotta hermotus saataisiin jossain vaiheessa toimimaan. Mies, joka ei itse pystynyt liikuttamaan jalkojaan, pystyi kuitenkin polkemaan! Hänen jalkansa kun oli sidottu polkimiin, jotka pyörivät konevoimalla. Erinomaista.
Sängyssä 24/7 makaamiseen liittyy paljon sellaista, mistä me terveet ja liikkuvat ihmiset emme tiedä mitään. Vaaroja ja murheita on monenlaisia, mutta onneksi sairaalan väellä on konstinsa. Peten jaloissa pidettiin kompressiosukkia, jotka estävät suolitukoksia. Kantapohjien alla hänellä oli monena päivänä eräänlaiset suojapehmikkeet, jotka estivät haavojen syntymisen. Vatsan toiminta hankaloituu, kun keho ei liiku. Petelläkin oli kahden viikon jakso, että ”lähetyksiä ei tullut.” Voit uskoa, että jalkojen lisäksi jälkimmäisellä viikolla myös vatsaa pakotti…
Vaikka Mikkelin keskussairaalan teho yllätti positiivisesti, oli siellä kuitenkin laimea meno. Sanoisinpa jopa mauton ja hajuton (kuten tämä blogitekstikin). Peten Mikkelin tehojaksosta ei ole jäänyt muuta mieleen kuin nuo jumpparit (=fyssarit.) Tosin ei Pete kauaa teholla viihtynyt: neljä kokonaista päivää. Yhtään valokuvaa emme edes tulleet sieltä ottaneeksi. Sunnuntaina 29.7. hänet siirrettiin sairaalan valvontayksikköön, joka on pysäkki tehon ja normiosastojen välissä.
Valvontayksikkö oli juuri niin kamala paikka kuin millaisia mielikuvia jo sen pelkkä nimikin synnyttää. Pete sijoitettiin ikkunattomaan ja ahtaaseen ”siivouskomeroon”. Sitten siellä ”keksittiin”, että hän saattaa olla VRE-bakteerin kantaja… Noh, tieto VRE-bakteerista tuli KYS:stä, mutta sen ansiosta hän sai taakakseen vielä ukaasin olla eristettynä. Ikään kuin mies, joka ei kuule eikä pysty puhumaan eikä liikkumaan olisi jo tarpeeksi eristetty!!! Huoh.
Suosikkilaitteeni motoMED. Kuva on KYS:n teholta, kun Mikkelin teholta ei tullut kuvia otettua.
Teksti julkaistu todellisuudessa 22.10.2018
Pessimisti ei pety, on Peten kanssa monet kerrat todettu. Tällä asenteella ei voinut muuta kuin yllättyä positiivisesti Mikkelin tehon toiminnasta. Heti ensimmäisestä käynnistä lähtien tuli hyvä fiilis. Kyllä meillä Mikkelissäkin osataan. :)
Myös sairaalan fyssarit yllättivät positiivisesti! Heti siirron jälkeisenä päivänä kaksi tehopakkausfyssaria viritti Petelle jumppakuminauhat sängyn molempiin päätyihin. Niillä sängyssä makaavan miehen oli kätevä treenata käsilihaksiaan. Pete myös polki MotoMED:llä 67 minuuttia, mikä oli aivan mielettömän hieno saavutus vasta keuhkokuumeesta toipuneelle.
MotoMED:stä oli tullut suosikkilaitteeni jo KYS:ssä. MotoMED:n avulla Peten jalkoihin saatiin liikettä, mikä oli äärimmäisen tärkeää, jotta hermotus saataisiin jossain vaiheessa toimimaan. Mies, joka ei itse pystynyt liikuttamaan jalkojaan, pystyi kuitenkin polkemaan! Hänen jalkansa kun oli sidottu polkimiin, jotka pyörivät konevoimalla. Erinomaista.
Sängyssä 24/7 makaamiseen liittyy paljon sellaista, mistä me terveet ja liikkuvat ihmiset emme tiedä mitään. Vaaroja ja murheita on monenlaisia, mutta onneksi sairaalan väellä on konstinsa. Peten jaloissa pidettiin kompressiosukkia, jotka estävät suolitukoksia. Kantapohjien alla hänellä oli monena päivänä eräänlaiset suojapehmikkeet, jotka estivät haavojen syntymisen. Vatsan toiminta hankaloituu, kun keho ei liiku. Petelläkin oli kahden viikon jakso, että ”lähetyksiä ei tullut.” Voit uskoa, että jalkojen lisäksi jälkimmäisellä viikolla myös vatsaa pakotti…
Vaikka Mikkelin keskussairaalan teho yllätti positiivisesti, oli siellä kuitenkin laimea meno. Sanoisinpa jopa mauton ja hajuton (kuten tämä blogitekstikin). Peten Mikkelin tehojaksosta ei ole jäänyt muuta mieleen kuin nuo jumpparit (=fyssarit.) Tosin ei Pete kauaa teholla viihtynyt: neljä kokonaista päivää. Yhtään valokuvaa emme edes tulleet sieltä ottaneeksi. Sunnuntaina 29.7. hänet siirrettiin sairaalan valvontayksikköön, joka on pysäkki tehon ja normiosastojen välissä.
Valvontayksikkö oli juuri niin kamala paikka kuin millaisia mielikuvia jo sen pelkkä nimikin synnyttää. Pete sijoitettiin ikkunattomaan ja ahtaaseen ”siivouskomeroon”. Sitten siellä ”keksittiin”, että hän saattaa olla VRE-bakteerin kantaja… Noh, tieto VRE-bakteerista tuli KYS:stä, mutta sen ansiosta hän sai taakakseen vielä ukaasin olla eristettynä. Ikään kuin mies, joka ei kuule eikä pysty puhumaan eikä liikkumaan olisi jo tarpeeksi eristetty!!! Huoh.
Suosikkilaitteeni motoMED. Kuva on KYS:n teholta, kun Mikkelin teholta ei tullut kuvia otettua.
Teksti julkaistu todellisuudessa 22.10.2018
Kommentit
Lähetä kommentti