Pete laski päiviä leikkaukseen. Hän toivoi, että leikkaus toisi helpotusta kammottavaan päänsärkyyn, joka vaivasi häntä onnettomuuden jälkeisinä päivinä.
Sunnuntaina (8.7.), neljä päivää onnettomuudesta, Pete kävi sekavaksi ja levottomaksi. Sekavana hän oli vaaraksi itselleen, sillä hän saattoi repiä irti elintärkeitä letkuja/johtoja. Hän oli jo riuhtaissut nenämahaletkunsa irti. Siksi hänet laitettiin nukkumaan. Nukutettuna hän hengitti koneen avustuksella. Suunnitelma oli, että Pete pidetään nukutettuna leikkaukseen asti eli kaksi vuorokautta. Operaatiota suunniteltiin tiistaille 10.7.
Sairaalasta meille kerrottiin, että tällaiset sekavuustilat ovat tyypillisiä aivovammapotilaille eikä niistä siis kannattanut huolestua. Nukutettuna aivot saivat parhaan mahdollisen levon. Sunnuntaina emme ehtineet itse käydä häntä tervehtimässä ennen nukutusta. Menimme siis katsomaan nukkuvaa isiä ja päätimme lähteä käymään kotona Mikkelissä. Nyt siihen oli sopiva tilaisuus, kun isi nukkuisi pari päivää.
Niinhän me luulimme, mutta kuinkas siinä kävikään.
Seuraavana päivänä eli maanantaina 9.7., saimme tiedon, että tiistaille suunniteltu leikkaus oli peruttu. Sitä ei tehdä siis lainkaan. KYS:n neurokirurgi oli kilauttanut professori-kaverille Ouluun ja kysynyt hänen mielipidettään Peten tilasta. Proffa-kamu oli tutustunut Peten päästä otettuihin kuviin ja ollut sitä mieltä, että leikkausta ei tarvita. Leikkaukseen kuitenkin sisältyisi niin paljon isoja riskejä, jotka olivat vältettävissä perinteisellä kovakaulurihoidolla.
Olimme hyvin hölmistyneitä tästä uutisesta. Lähes viisi päivää olimme odottaneet operaatiota kuin kuuta nousevaa, ja kun sen piti olla ovella, niin sitten se perutaan. Höh. Mutta eihän sitä voinut muuta kuin luottaa lääkäreiden ammattitaitoon.
Näin jälkikäteen ajatellen, leikkauksen peruminen oli juuri oikea ratkaisu. Leikkauksessa kallonpohja olisi kiinnitetty kaularankaan ja näin varmistettu se, että murtuma-alue ei varmasti liiku ja aiheuta lisävauriota selkäytimeen. Mikäli suunniteltu operaatio olisi tehty, ei Peten pää olisi enää koskaan kääntynyt sivuille. Leikkaus ei siis olisi tuonut helpotusta Peten päänsärkyyn eikä se olisi parantunut mitään vammoja. Leikkauksen tehtävä olisi ollut vain estää lisävauriot.
Mutta vielä isompi HÖH tuli siitä, että Pete oli herätetty nukutuksesta maanantaina päivällä, eikä minulle oltu ilmoitettu siitä mitään!!!! Mmrrr. Kuulin asiasta vasta maanantai-iltana, kun soitin Mikkelistä KYS:n. Olin vihainen. Jos olisin tiennyt, että hänet herätetään jo maanantaina, olisin ajanut samana iltana Kuopioon. Nyt ehdin Kuopioon vasta tiistaina. Näin jälkikäteen ajatellen, eipä tuolla yhdellä päivällä niin väliä ollut, mutta siinä hetkessä olin vihainen.
Pete siis jatkoi tehohoidossa kovakauluri kaulassaan. Kovakauluri määrättiin vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Niiden kuukausien aikana hän oppi inhoamaan tuota hiostavaa ja haisevaa kapistusta. Tyhmä kovakauluri, joka kuitenkin suojeli häntä uusilta, ehkä vieläkin dramaattisemmilta vammoilta.
***********************
JK. Tämän blogitekstin asiat olin jo onnellisesti unohtanut. Onneksi on whatsapp-viestit tallessa! Sieltä löysin tiedot sekavuudesta, nukutuksesta ja monesta muusta. Kiitos some ja wa. :)
Teksti julkaistu todellisuudessa 4.10.2018
Sunnuntaina (8.7.), neljä päivää onnettomuudesta, Pete kävi sekavaksi ja levottomaksi. Sekavana hän oli vaaraksi itselleen, sillä hän saattoi repiä irti elintärkeitä letkuja/johtoja. Hän oli jo riuhtaissut nenämahaletkunsa irti. Siksi hänet laitettiin nukkumaan. Nukutettuna hän hengitti koneen avustuksella. Suunnitelma oli, että Pete pidetään nukutettuna leikkaukseen asti eli kaksi vuorokautta. Operaatiota suunniteltiin tiistaille 10.7.
Sairaalasta meille kerrottiin, että tällaiset sekavuustilat ovat tyypillisiä aivovammapotilaille eikä niistä siis kannattanut huolestua. Nukutettuna aivot saivat parhaan mahdollisen levon. Sunnuntaina emme ehtineet itse käydä häntä tervehtimässä ennen nukutusta. Menimme siis katsomaan nukkuvaa isiä ja päätimme lähteä käymään kotona Mikkelissä. Nyt siihen oli sopiva tilaisuus, kun isi nukkuisi pari päivää.
Niinhän me luulimme, mutta kuinkas siinä kävikään.
Seuraavana päivänä eli maanantaina 9.7., saimme tiedon, että tiistaille suunniteltu leikkaus oli peruttu. Sitä ei tehdä siis lainkaan. KYS:n neurokirurgi oli kilauttanut professori-kaverille Ouluun ja kysynyt hänen mielipidettään Peten tilasta. Proffa-kamu oli tutustunut Peten päästä otettuihin kuviin ja ollut sitä mieltä, että leikkausta ei tarvita. Leikkaukseen kuitenkin sisältyisi niin paljon isoja riskejä, jotka olivat vältettävissä perinteisellä kovakaulurihoidolla.
Olimme hyvin hölmistyneitä tästä uutisesta. Lähes viisi päivää olimme odottaneet operaatiota kuin kuuta nousevaa, ja kun sen piti olla ovella, niin sitten se perutaan. Höh. Mutta eihän sitä voinut muuta kuin luottaa lääkäreiden ammattitaitoon.
Näin jälkikäteen ajatellen, leikkauksen peruminen oli juuri oikea ratkaisu. Leikkauksessa kallonpohja olisi kiinnitetty kaularankaan ja näin varmistettu se, että murtuma-alue ei varmasti liiku ja aiheuta lisävauriota selkäytimeen. Mikäli suunniteltu operaatio olisi tehty, ei Peten pää olisi enää koskaan kääntynyt sivuille. Leikkaus ei siis olisi tuonut helpotusta Peten päänsärkyyn eikä se olisi parantunut mitään vammoja. Leikkauksen tehtävä olisi ollut vain estää lisävauriot.
Mutta vielä isompi HÖH tuli siitä, että Pete oli herätetty nukutuksesta maanantaina päivällä, eikä minulle oltu ilmoitettu siitä mitään!!!! Mmrrr. Kuulin asiasta vasta maanantai-iltana, kun soitin Mikkelistä KYS:n. Olin vihainen. Jos olisin tiennyt, että hänet herätetään jo maanantaina, olisin ajanut samana iltana Kuopioon. Nyt ehdin Kuopioon vasta tiistaina. Näin jälkikäteen ajatellen, eipä tuolla yhdellä päivällä niin väliä ollut, mutta siinä hetkessä olin vihainen.
Pete siis jatkoi tehohoidossa kovakauluri kaulassaan. Kovakauluri määrättiin vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Niiden kuukausien aikana hän oppi inhoamaan tuota hiostavaa ja haisevaa kapistusta. Tyhmä kovakauluri, joka kuitenkin suojeli häntä uusilta, ehkä vieläkin dramaattisemmilta vammoilta.
***********************
JK. Tämän blogitekstin asiat olin jo onnellisesti unohtanut. Onneksi on whatsapp-viestit tallessa! Sieltä löysin tiedot sekavuudesta, nukutuksesta ja monesta muusta. Kiitos some ja wa. :)
Teksti julkaistu todellisuudessa 4.10.2018
Kommentit
Lähetä kommentti