Jacky makupala jälkkäriksi – toipuminen etenee

Pete on ollut kotona kohta kaksi kuukautta. Kaikki on mennyt hyvin. Tällä viikolla meillä oli juhlahetki. Pete istui ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen syömässä perheen kanssa päivällispöydässä! Hänellä oli oma ruokansa: samettista kasvissosekeittoa puoli desiä.

Monessa asiassa on edistytty näiden kotiviikkojen aikana:

Nieleminen on helpottunut

Kotiin tullessa Pete pystyi nielemään vain mehukeittoa. Nyt hän pystyy syömään mehukeiton lisäksi myös jugurttia ja pienen määrän kasvissosekeittoa. Eilen hän söi kokonaisen Jacky makupalan! Juomia hän ei vielä pysty nielemään. Ne ovat liian ”vikkeliä” ja kurkun kansi ei ehdi sulkeutua, jolloin neste menee henkitorveen. Lasillinen vettä on siis yhä Peten haave. Pete saa ravintonsa kuitenkin yhä 90 %:sti ravintoliuoksena letkusta suoraan vatsaan.

Kävely on parantunut

Kotiin tullessa Pete käytti rollaattoria ulkoillessaan. Nyt rollaattori on tyhjän panttina. Pete kävelee pääsääntöisesti ilman tukea. Kävelykepin hän ottaa mukaansa silloin tällöin. Myös kävelymatkat ovat pidentyneet. Marras-joulukuussa kävelimme korttelin ympäri. Nyt menisi vaikka kuinka monta korttelia, mutta halvaantuneen kasvonpuoliskon silmä ei kestä pitkää ulkonaoloa. (Silmä ei mene kiinni ja ärtyy siksi tuulesta ja kylmästä ilmasta.)

Väsymys hellittänyt 

Joulukuussa Pete nukkui mielellään kellon ympäri ja otti lisäksi vielä päivänokosia. Nyt tammikuussa hän herää aikaisemmin ja saattaa valvoa koko päivän ilman päiväunia. Vireystila on selkeästi parantunut.

Ottaa osaa kotitöihin

Marras-joulukuussa väsymyksen takia osallistuminen kotitöihin oli aika olematonta. Leivinuunia ja takkaa hän on kyllä lämmittänyt päivittäin. Nyt tilanne on jo toinen. Päivästä riippuen hän täyttää puutelineitä, tyhjentää astianpesukonetta ja käy koiran kanssa pienellä kävelyllä lähikulmilla. Huraa!

Mieli on virkeä

Mikä parasta, hän on pääsääntöisesti virkeällä ja hyvällä mielellä. Hänen lemppariohjelmansa on Elossa 24h. Eilen hän totesi, että sarjaa on kiva katsoa, kun sarjassa esiintyviin tarinoihin verratessa hän tuntee itsensä onnekkaaksi ja terveeksi.

Entä miten minä voin?

Minäkin jaksan ihan hyvin. Joulun aika oli hankala ja jotenkin vaikea. Tuntui kurjalta istua notkuvassa ruokapöydässä (joka meillä oikeasti ei ollut edes notkuva, vaan hyvin minimalistinen), kun Pete ei voinut ottaa osaa ruokailuun.

Yhden kerran hän tuli istumaan kanssamme ruokapöytään, mutta tuolloin kuulo ei ehkä ollut vielä tarpeeksi ”kehittynyt”. Hänen oli vaikea seurata pöytäkeskustelua ja kun kerta syömäänkään ei voinut, niin mitäpä sitä pöydässä istumaan. Minusta tuntui todella pahalle.

Joulusta kuitenkin selvittiin. Nyt uusi vuosi näyttää jo huomattavasti valoisammalta.

Nyt kun taas jaksan kirjoittaa, kerron ensi viikolla millaisia hoitotoimenpiteitä Petelle on tehty/tehdään. Myös hänen vatsaansa tällä viikolla asennettu "ravintonappi" (ravitsemisportti) olisi tarinan arvoinen. :)

Treeniä kuntotalon salilla.